perjantai 15. marraskuuta 2013

UUSİA TUULİA

Onpahan taas venynyt tama blogin kirjoittaminen.
Taas on ollut meilla muutosten aika. Olemme muuttaneet takaisin Fethiyeen. Se Mieheni lapsenlapsen kuolema kesakuussa sai ajattelemaan tata elamaa monelta kantilta. Ja yksi tarkea seikka oli, etta mieheni kaikki lapset ja lahisuku asuu Fethiyessa. Kun minun laheiseni ovat Suomessa, niin tuntui oikealta ratkaisulta  muuttaa lahelle tata Turkin sukua.
Oli ihanaa muuttaa Fethiyeen, kun kaikki ilolla ottivat vastaan.

Talvi alkaa olla meillakin kasilla. Tanaan sataa vetta ja viime yön ukkosti. Tahan asti on paivisin ollut viela jopa kuuma. +26 astetta lammita, mutta nyt sateen myöta viileni. İhan mukavaa. rakastan talvisateita ja viileita ilmoja, kun jaksaa liikkua reippaammin ja enemman.

Tasta eteenpain kuvia sitten taas Fethiyesta. Kayn kylla aina valilla Antalyassa tapaamassa suomalaisia ystaviani. Fethiyessa kun ei minun lisakseni ole yhtaan suomalaista.

Fethiyessa kulkureittien varrella monin paikoin kypsyvat granaattiomenat ja mandariinit, seka monet muut hedelmat.
Kotikatu vaihtui Antalyan vilkkaudesta rauhalliseen ja viihtyisaan maalaiskaupungin pikkukatuun.
Merta ja vuoria ei nyt nay ikkunaamme, mutta heti muutaman askeleen paassa kotoa mahtavat vuoret vartioivat kulkua joka puolella.  

 Merikaan ei kaukana ole, kuten ei mikaan muukaan taalla Fethiyessa.


 Fethiyessa on kaupunkikuva muuttunut poissaollessamme aika paljon. On rakennettu mm.suuri puisto meren tuntumaan, seka  kavelykatu.

İLOİSTA VİİKONLOPPUA, Ystavat, jos teista joku viela taalla kay kurkkimassa.